Valokuvat:
Jussi
Tiainen


Etusivu Yhteystiedot Toiminta Palvelut Näyttelyt Tuotteet Hallinto Tarina Kuvia






2 0 1 7





17.4.-31.5.2017 Kaija Elo: PUU ONNENI.


                        Kaija Elo: Mikaelin koivu

"G. F. Händelin Largo oopperasta Xerxes alkaa sanoilla: ”Puu onneni”. Kappale kuului perheemme vakio-ohjelmistoon nuoruudessani. Isä-kanttori lauloi sitä, ja me muut soitimme. Pyhän Henrikin ekumeenisen taidekappelin taidenäyttelyni nimi Puu onneni liittyy niin kasvaviin puihin kuin puuhun veistomateriaalina.
    Metsien, puistojen, pihojen ja rantojen puut kuuluvat suomalaisen sielunmaisemaan. Luin Turun Sanomista 18.3. pikku-uutisen, jossa kerrottiin, että parin päivän kuluttua aletaan Turun keskustassa kaataa muutamia yli 100-vuotiaita huonokuntoisia puita.  Lähdin kiireesti kuvaamaan joitakin niistä. Näyttelyyn tulee mukaan maalaus Näköalapaikalla, jossa katsotaan Vartiovuoren tähtitornia kahden, nyt kaadetun puun välistä.
    Puu on lempeää ja kestävää. Puiset rakennukset ja esineet voivat kestää sukupolvelta toiselle. Puu taipuu taitavissa käsissä soittimiksi, flyygeleiksi ja klarineteiksi. Puun sisällä soi. Taidekappelikin soi.  
    Turun Tuomiokirkon, Maarian sekä Naantalin kirkkojen sisätiloista olen valinnut osia vuosisatoja vanhoista rakenteista ja antanut niille uuden tehtävän. Nimikkoteoksessa Naantalin kirkon viereinen korkea vaahtera sai ympärilleen pylväikköisen aidan, jonka kuvioita löytyy kirkon yli 500 vuotta vanhasta alttarikaapista.
    Osaava puuseppä rakensi saarnatuolin Maarian kirkkoon reformaation jälkeisissä muutostöissä. Maalari antoi värit. Irrotin saarnatuolin kaiteesta osan ja muotoilin siitä penkkejä pappilan puutarhaan omenapui­den lähelle, lasten iloisten leikkien keskelle. 1760-luvulla Maarian pappilan puutarhaa kehitti ja hoiti silloi­nen kirkkoherra Pehr Kalm. Saman miehen perustamasta Åbo Akademien kasvitieteellisestä puutarhasta Turussa on vielä jäljellä suuri tammi nykyisen Sibelius-museon takana Aurajoen rannalla. Akvarellissa Si­säistä voimaa pieni poika hypähtää innostuneena ilmaan tuon Kalmin tammen edessä.
    Kaipaan joitakin elämäni puita. Pohjoiseen jäivät uljaat, ainutlaatuiset pihakoivut, joiden edessä otettiin perheen tärkeät juhlakuvat. Nyt nekin on kaadettu, mutta valokuvissa ja maalauksissa ne elävät. Mikaelin koivu –akvarellissa voi koivun rungon pinnassa nähdä monenlaista elämää, kuten tanssiparin ja Afrikan kar­tan. Mikaelin kirkon ikkuna heijastaa koivun rungon kuvaa, ainakin toistaiseksi.  
    Ikimetsän puhtaassa ilmassa puut kasvavat naavaa ja metsä sallii rikkaan monimuotoisuuden. Lapin ku­ruissa kasvaa pylväskuusia. Retkeilijä kulkee kurun pohjalla tuulilta suojassa pitkospuita kävellen.
    Asun Turussa nyt kolmatta vuotta. Olen paluumuuttaja. Kirjoitin ylioppilaaksi Turun Puolalan yhteislyseosta. Olen saanut graafikon koulutuksen Helsingissä Taideteollisessa oppilaitoksessa ja hankkinut täydennyskou­lutusta mm. Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksessa. Kuulun Oulun Taiteilijaseuraan, Suomen-selän Taiteilijaseuraan ja Suomen Akvarellitaiteen yhdistykseen. Aktiivista näyttelytoimintaa on ollut 1970-luvulta lähtien. Olen tehnyt myös kirjankuvitustyötä, kuvataiteen opetustyötä ja suunnitellut kirkkotekstii­lejä, mm. Turun kristilliselle opistolle.   
    G. F. Händelin Largo oopperasta Xerxes alkaa sanoilla: ”Puu onneni”. Kappale kuului perheemme vakio-ohjelmistoon nuoruudessani. Isä-kanttori lauloi sitä, ja me muut soitimme. Pyhän Henrikin ekumeenisen taidekappelin taidenäyttelyni nimi Puu onneni liittyy niin kasvaviin puihin kuin puuhun veistomateriaalina.
    Metsien, puistojen, pihojen ja rantojen puut kuuluvat suomalaisen sielunmaisemaan. Luin Turun Sanomista 18.3. pikku-uutisen, jossa kerrottiin, että parin päivän kuluttua aletaan Turun keskustassa kaataa muutamia yli 100-vuotiaita huonokuntoisia puita.  Lähdin kiireesti kuvaamaan joitakin niistä. Näyttelyyn tulee mukaan maalaus Näköalapaikalla, jossa katsotaan Vartiovuoren tähtitornia kahden, nyt kaadetun puun välistä.
    Puu on lempeää ja kestävää. Puiset rakennukset ja esineet voivat kestää sukupolvelta toiselle. Puu taipuu taitavissa käsissä soittimiksi, flyygeleiksi ja klarineteiksi. Puun sisällä soi. Taidekappelikin soi.  
    Turun Tuomiokirkon, Maarian sekä Naantalin kirkkojen sisätiloista olen valinnut osia vuosisatoja vanhoista rakenteista ja antanut niille uuden tehtävän. Nimikkoteoksessa Naantalin kirkon viereinen korkea vaahtera sai ympärilleen pylväikköisen aidan, jonka kuvioita löytyy kirkon yli 500 vuotta vanhasta alttarikaapista.
    Osaava puuseppä rakensi saarnatuolin Maarian kirkkoon reformaation jälkeisissä muutostöissä. Maalari antoi värit. Irrotin saarnatuolin kaiteesta osan ja muotoilin siitä penkkejä pappilan puutarhaan omenapui­den lähelle, lasten iloisten leikkien keskelle. 1760-luvulla Maarian pappilan puutarhaa kehitti ja hoiti silloi­nen kirkkoherra Pehr Kalm. Saman miehen perustamasta Åbo Akademien kasvitieteellisestä puutarhasta Turussa on vielä jäljellä suuri tammi nykyisen Sibelius-museon takana Aurajoen rannalla. Akvarellissa Si­säistä voimaa pieni poika hypähtää innostuneena ilmaan tuon Kalmin tammen edessä.
    Kaipaan joitakin elämäni puita. Pohjoiseen jäivät uljaat, ainutlaatuiset pihakoivut, joiden edessä otettiin perheen tärkeät juhlakuvat. Nyt nekin on kaadettu, mutta valokuvissa ja maalauksissa ne elävät. Mikaelin koivu –akvarellissa voi koivun rungon pinnassa nähdä monenlaista elämää, kuten tanssiparin ja Afrikan kar­tan. Mikaelin kirkon ikkuna heijastaa koivun rungon kuvaa, ainakin toistaiseksi.  
    Ikimetsän puhtaassa ilmassa puut kasvavat naavaa ja metsä sallii rikkaan monimuotoisuuden. Lapin ku­ruissa kasvaa pylväskuusia. Retkeilijä kulkee kurun pohjalla tuulilta suojassa pitkospuita kävellen.
    Asun Turussa nyt kolmatta vuotta. Olen paluumuuttaja. Kirjoitin ylioppilaaksi Turun Puolalan yhteislyseosta. Olen saanut graafikon koulutuksen Helsingissä Taideteollisessa oppilaitoksessa ja hankkinut täydennyskou­lutusta mm. Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksessa. Kuulun Oulun Taiteilijaseuraan, Suomen-selän Taiteilijaseuraan ja Suomen Akvarellitaiteen yhdistykseen. Aktiivista näyttelytoimintaa on ollut 1970-luvulta lähtien. Olen tehnyt myös kirjankuvitustyötä, kuvataiteen opetustyötä ja suunnitellut kirkkotekstii­lejä, mm. Turun kristilliselle opistolle". 

                                                                    Kaija Elo  



3.6.-31.8.2017 Merja Winqvist: PÄIVIEN LUKU
.
Merja Winqvist, paperitaiteilija, kuvanveistäjä on tunnettu omaleimaisesta taiteestaan. Hän käsittelee luonnon kiertokulkua, materian häviämistä ja ajan etenemistä. "Yhä uudelleen hämmästelen luonnon voimaa ja moninaisuutta - lintuja, kasveja kiviä, leviä, hyönteisiä... koko ekosysteemiä. Samalla pelkään hävitystä ja tuhoa, ristiriitaiset tunteet ovat taiteeni perustana."



Teosten materiaaleina ovat paperi ja kierrätetty alumiini, jossa valo välkehtii hienovaraisesti. Taiteilija luo ilmavia tilateoksia, ja hänen näyttelynsä ovat aina rakennettu nimenomaan kulloiseenkin tilaan.

1.9.-1.10.2017 Cornelius Colliander

2.10.-30.10.2017 Kerstin Lamppu

Lisätietoja taidenäyttelyn järjestämisestä Taidekappelissa antaa
taidetoimikunnan puheenjohtaja taitelija Hannu Konola,
email: hannu.konola@gmail.com sekä toiminnanjohtaja Marjaana Valvee, email: taide.kappeli@gmail.com, (02) 265 7777. 



Aikaisemmat
näyttelyt

2017

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010

2009

2008

2007

2006

2005